Sulon tärkeät opetukset

Perjantai 6.8.2021 klo 17.29 - Sinikka Ekonen

Aina-karhu ja Sulo Karjalainen kävivät yhdessä marjametsällä – pentu seuraa hoitajaansa taukoamatta: "Sellainen siitä tulee, kun kainalossa pitää" - MTVuutiset.fi

MTV-uutisten videolla Sulo ja Aina-karhu ovat metsässä etsimässä mustikoita. Aina pyörii iloisesti ympäriinsä ja palaa aina uudestaan lähelle hoitajaansa. Pikkukarhulle on tärkeää, ettei hoitaja häviä näköpiiristä. Sulo kertoo videolla, kuinka karhusta kasvaa tällainen, kun karhu on saanut alusta lähtien hoivaa, ollut ihmisen lähellä ja sitä on syötetty pullosta. Kun kuuntelee videota, Sulo muuttaa jopa ääntään puhuessaan pikkukarhusta. 

Lapsen kehityksen kuuluisi mennä samalla tavalla kuin Aina-karhun kehityksen. Aina on selvästi kiinnittynyt hoitajaansa ja haluaa seurata Suloa joka paikkaan. Ihmisillä kehitys voisi alkaa niin, että vanhempi haluaa kuunnella vauvan jokaista inahdusta, syöttää lasta sylissä, katsoa tätä silmiin ja hoivata loputtomiin. Hän haluaa leperrellä vauvalle ja ajatus vauvan antamisesta jollekin yöksi hoitoon tuntuu vieraalta. Vanhemman onkin tärkeä vastata ensimmäisen vuoden aikana kaikkiin vauvan tarpeisiin ja avunpyyntöihin. 

Myöhempia ihmissuhteita määrittelevä terve kiintymyssuhde voi kehittyä vain siten, että vanhempi ymmärtää olevansa lapsen elämän kiintopiste. Tämän asian ymmärtäminen ja sisäistäminen ovat tärkeimpiä vanhemmuuden elementtejä. Kiintymyssuhde perustuu siihen, että vanhempi kiinnittyy ensin lapseen. Lapsen kiinnittyminen onnistuu vasta tämän jälkeen.

Valitettavan usein tämä kehitys häiriintyy jo alkuvaiheessa. Vanhempi voi olla väsynyt ja uupunut vauvavaiheessa, mutta vielä useammin vanhemmat ovat tietämättömiä omasta tärkeydestä vauvalle. Kun istuu hetken tarkkailemassa vaikka pihalla tai kaupassa pienten lasten vanhempia ja heidän vuorovaikutusta lapsen kanssa, voi tehdä huolestuttavia havaintoja. Aika moni vanhempi työntää lasta rattaissa tai viettää aikaa lapsen kanssa kuulokkeet omassa päässä. Millaisia huomioita sinä olet tehnyt?

Onko lapselle raivostuminen tarpeellista?

Sunnuntai 16.10.2016 klo 13.00 - Sinikka Ekonen

Onko lapselle raivostuminen tarpeellista?

Onnittelen niitä vanhempia, jotka eivät koskaan suutu omille lapsilleen. Sellaisiakin vanhempia on olemassa. Meitä tavallisia lapsille suuttuvia vanhempia lohdutetaan usein sillä, että lapsen on tärkeä nähdä vanhemman kiukuntunteita ja suuttumisia. Valitettavasti tämä on virheellinen väittämä, vaikka sitä tuovat esille jopa monet lastenpsykiatrian asiantuntijat. Väittämällä yritetään lieventää vanhempien aiheellisesti tuntemaa syyllisyyttä omasta huonosta käytöksestä. Lapsen ei siis tarvitse kokea itseensä kohdistuvaa vanhemman huonoa käytöstä kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi.

Jotta lapsesta kehittyisi tasapainoinen ja terve aikuinen, joka tunnistaa omia tunteitaan ja kykenee pitämään omia rajojaan, häntä kasvattavien aikuisten tulee tunnistaa erilaisia tunteita itsessään. Aikuisen on tunnistettava omat kiukun, pelon, surun ja häpeän tunteet, jotta hän voi toimia lapsen vastaavissa tunteissa peilinä. Jotta vanhempi voi lohduttaa lasta tämän tuntiessa surua, hänen on oltava sinut omien suruntunteiden kanssa. Jotta vanhempi voi nähdä lapsessa syyllisyyden ja häpeän, hänen on kyettävä myös itse näihin tunteisiin. Jotta vanhempi voi auttaa lasta pitämään puoliaan ja tunnistamaan itsessään terveen kiukun, aikuisen on selviydyttävä itse näiden asioiden kanssa omissa ihmissuhteissaan. Jotta vanhempi voi auttaa pelokasta lasta, hänen on ymmärrettävä ja hyväksyttävä omat pelontunteensa.  Mikäli vanhempi ei löydä itsestään näitä normaaleja tunteita, hän ei voi myöskään toimia terveenä peilinä ja auttaa lasta löytämään näitä tunteita itsestään.

En keksi mitään selitystä sille, että vanhemman lapsen kohdistama kiukku olisi perusteltua lapsen kehityksen kannalta. Mutta koska meille usein silti käy näin, niin voisimmeko kuitenkin ottaa siitä täyden vastuun? On ymmärrettävää olla kiukkuinen lapselle, mutta olemme edelleen vastuussa siitä, miten kiukkua ilmaisemme. Voimme toivottavasti myös lopettaa sen itsepetoksen, että lapselle suuttuminen olisi jotenkin terveellistä ja toivottavaa tai jopa hyödyllistä.